Uutuutena laaja valikoima pioneja:

	Edulis Superba korkeus: 80 cm lilanpunainen, kerrattu kukinta: kesä- heinäkuu		Barbara korkeus:80cm ruusunpunainen kerrottu, kukinta:heinäkuu		Itoh- pioni Barzella korkeus: 70- 80 cm väri: keltainen kukinta: kesä- elokuu
	Coral Charm (Hybridi) korkeus:80-100 cm korallinpunainen puolikerrottu, kukinta:kesä-heinäkuu		Mother’s Choise korkeus: 80 cm väri: valkoinen kerrattu kukinta: heinäkuu		Itoh- pioni Lollypop korkeus: 70- 80 cm väri: vaaleanpunainen, kirjava kukinta: kesä- elokuu
	Santa Fe korkeus. 80- 100 cm väri: punainen/ vaaleanpunainen kukinta: kesä- heinäkuu		Jalkavaimo nousee kylvystä korkeus: n. 95 cm valkoinen, suuri kerrottu, kukinta: heinäkuu		Itoh- pioni Old Rose Splendour korkeus: 70- 80 cm väri: vaaleanpunainen kukinta: kesä- elokuu
	Karl Rosenfield korkeus: 80 cm ruusunpunainen, kerrottu, kukinta: kesä- heinäkuu		Garden Lace-Hybridi korkeus:80- 100 cm Väri: vaaleanpunainen, yksinkertainen kukinta: kesä- heinäkuu		Kuolanpioni korkeus: 90 cm väri: vaaleanpunainen kukinta: kesäkuu
	Sarah Bernhard korkeus:80 cm ruusunpunainen, kerrottu, kukinta: kesä- heinäkuu		Mustan meren aallot korkeus 80- 90 cm tummanpunainen, kerrottu, kukinta: heinäkuu		Kartanonpioni korkeus: 90 - 100 cm väri: tummanpunainen kukinta: kesäkuu
	Patiopioni ’Dublin’   korkeus: 60 cm väri: valkoinen, keskusta keltainen kukinta: kesäkuu		Patiopioni ’Kiev’ korkeus: 60 cm väri: punainen, keskusta keltainen kukinta: kesäkuu		Tillipioni korkeus: 40 cm väri: tummanpunainen kukinta: kesäkuu
	Rubra Plena korkeus: 60- 80 cm Väri: aniliininpunainen, kerrattu kukinta: kesäkuu		Mutabilis Plena korkeus: 50- 70 cm väri: tummasta muuttuu vaaleanpunaiseksi kukinta: kesäkuu		Rockin- pioni korkeus:100- 190 cm väri: vaaleanpunainen kukinta: kesä- elokuu

KIINANPIONIT (Paeonia lactiflora ) Pionin historialliset juuret ulottuvat kauas. Pionien jalostus aloitettiin Kiinassa useita vuosisatoja sitten. Jalostustyön tuloksia voimme ihailla puutarhoissamme lukemattomien lajikkeiden kirjona. Pioni on tunnettu lääkekasvina Kiinassa jo noin 3000 vuotta ja kreikkalainen Homeroskin kertoo jo 850 eKr kuinka jumalten lääkäri Peon hoiti pioninjuurista valmistamallaan lääkkeellä Plutoa, jota Herkules oli haavoittanut. Ensimmäiset maininnat käytöstä koristekasvina löytyvät Kiinasta Sui-dynastian ajalta noin vuodelta 600. Suomeen pionit tulivat 1600-luvun lopulla aluksi lääkekasveina. Ensimmäinen suomenkielinen nimikin oli nasevasti Kaatuwaisen Taudin Juuri. Paitsi lääke- ja koristekasvina, on pionia käytetty myös paperin- ja kankaiden värjäykseen, mausteeksi ja jopa puuron raaka-aineeksi. Pionilajeja on noin 30-40 ja lajikkeita ja erityyppisiä risteymiä tuhansia. Kiinanpionit ovat 60-100 cm korkeita ja ruohovartisia. Ne kukkivat kesä-heinäkuussa yksinkertaisin, puolikerrotuin tai kerrotuin kukin. Aluksi kukkivat yksinkertaiset lajikkeet ja viimeisinä kerrotut. Kukkien väri vaihtelee punaisen ja valkoisen eri sävyistä vaaleankeltaisiin ja ne tuoksuvat voimakkaasti. Tuoksut ovat lajikekohtaisia ja tuoksun on sanottu olevan makea, kielomainen, täyteläinen, jopa hevosen hien ja savusiian mieleen tuova. Yksi kukka saattaa olla jopa 25 cm leveä. Pionit viihtyvät samalla kasvupaikalla useita kymmeniä vuosia ja kukkivat kunnolla vasta 3-4 vuotta istutuksesta. Kasvutapa on pensasmainen ja suuret kukat tarvitsevat joskus tukea. Lehdet ovat kiiltävät kolmiliuskaiset, syysväri kuparinpunainen. Kiinanpionien kukinta-aika alkaa eteläisessä Suomessa juhannuksen tienoilla ja jatkuu myöhäisten lajikkeiden osalta pitkälle heinäkuulle asti. Toki kasvupaikka tuo tähän oman ulottuvuutensa. Pioni rakastaa lämpöä ja aurinkoa, joten älä lannista sen kukintaintoa istuttamalla varjoisaan paikkaan. Se on parhaimmillaan pihan parhaalla paikalla, useamman lajitoverinsa ympäröimänä. Korkean kasvuston ja suurten kukintojen vuoksi paikan on syytä olla myös tuulilta suojassa, tuentaakin on joskus käytettävä varsinkin kerrottukukkaisilla. Pionit vaativat tilaa ympärilleen. Liian tiheään istutetut kasvit voivat saada harmaahometta, mikä mädännyttää kukat jo nuppuvaiheessa. Pionia voi puutarhassa käyttää monipuolisesti . Se sopii omiin selkeisiin ryhmiin tai kookkaampien pensaiden eteen. Myös yhdistely muiden perennojen kuten kurjenmiekkojen, kuunliljojen ja päivänliljojen kanssa on yleistä. Pionipenkkiin voi istuttaa syksyllä pikkusipulikukkia, jotka antavat pionipenkkiin väriä keväisin. Perinteisesti pionia on istutettu sisääntulokäytävän molemmilla puolilla pitkinä penkkeinä joko vain yhtä lajiketta tai vaikkapa kaikkia mahdollisia. Eri lajikkeilla saadaan kukinta-aikaa pidennettyä. Kiinanpionit ovat helppohoitoisia ja vähään tyytyviä. Ne eivät pidä siirtämisestä ja viihtyvät parhaiten saadessaan kasvaa samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä. Pioni on myös hyvä leikkokukka. Pionin voi istuttaa myös ruukkuun ja talvehdittaa esimerkiksi kellarissa. TARHAPIONIT: Tarhapioni on vanha, suosittu perinneperenna. Paksu, mukulamainen juurakko. Tanakat varret. Lehdet ovat raikkaanvihreät, liuskoittuneet (toiskertaan kolmijakoiset) ja suuret. Kukat ovat tiheään kerrannaiset. Kukat ovat suuria, jopa 13 cm, kerrottuja, punaisia, valkoisia tai ruusunpunaisia. Pionien jalostustyön kautta on saatu hurmaavia tarha- ja jalopionilajikkeita. Kasviharrastus on vuosien varrella voimakkaasti lisääntynyt, mutta rakkaus pioneihin on ikivanhaa. Pioni on kotoisin Japanista, Kiinasta ja Siperiasta. Tämä ruohovartinen, monivuotinen kasvi kulkeutui Aasiasta Eurooppaan jo 1500-luvulla. Pioni on etenkin japanilaisen taiteen rakastettu kaunotar. Ennen jalopioneita eli kiinanpioneita , suomalaisissa pihoissa kasvatettiin aitoa tarhapionia. Kesäkuussa kukkiva tarhapioni on vieläkin perinnepihojemme keskeisiä lajeja. Tällaisen tuoksuttoman, aidon pionin saattaa vielä löytää vanhasta pihapiiristä, sillä kasvi voi kukkia samassa paikassa lähes sata vuotta. PATIOPIONIT Patiopioneja voi kasvattaa yhtä hyvin ruukussa kuin kukkapenkissäkin. Anemonekukkainen patiopioni on näyttävä ja suurin, jopa 20 senttisin kukin kukkiva pioni. Ei käytetä kasvunsääteitä sillä patiopionit ovat luonnostaan matalia ja tuuheita, korkeus on vain hitusen yli 60 cm. Pionit tarvitsevat aurinkoisen, lämpimähkön kasvupaikan, mikäli istutat pionin maahan niin loiva kumpare tai harju on eduksi. Istuta pionin juurakko lähelle maan pintaa, vain 3-5 cm multaa silmujen päälle. Liian syvään istutettu mätänee helposti. Alustaa ei muokata. PUUPIONIT: Kiinalainen Puupioni on majesteettinen näky. Pensaan ryhdikkäät puumaiset varret kantavat syvään uurrettuja lehtiä eikä se tarvitse tukemista kukinta-aikaan. Varret eivät kuole kasvukauden loputtua (lehdet putoavat), vaan jatkavat kasvuaan seuraavana keväänä. Kiinalaiset puupionit ovat omajuurisia, jolloin ne ovat voimakaskasvuisempia ja talvenkestävämpiä kuin vartetut puupionit. Omajuuriset puupionit aloittavat kukinnan nuorempina ja kukkivat runsaammin ja pidempään kuin vartetut. Lajikkeita on yli 1000 kpl ja niitä on useita eri värejä (punainen, vaaleanpunainen, sininen, purppura, musta, valkoinen, vihreä, keltainen ja monivärinen). Kukkien muoto vaihtelee terälehtien määrän ja muodon mukaan yksinkertaisesta monenlaisiin kerrottuihin. Kukkien halkaisija on 15 - 25 cm ja kukinta-aika on alkukesä. Puupionien huumaava tuoksu vaihtelee lajikkeittain. Pensas kasvaa vuosien kuluessa 1,00 - 1,90 metriä korkeaksi ja leveäksi. Kiinalaista puupionia voidaan Suomessa kasvattaa vyöhykkeillä I - V. Paljasjuurisen puupionien oikea istutusaika on alkusyksy. Astiataimen voi istuttaa keväällä . Rockii- lajikkeet ovat hyvin sopeutuvaisia ja kestävät jopa -40 °C pakkasia ilman suojausta. Kukkia voi sen sijaan uhata keväthalla, jos kasvu on alkanut liian varhain keväällä. Jos versot paleltuvat, tilalle kasvaa uusia, jo samana kesänä kukkivia versoja. Lajikkeet ovat kestäviä tauteja ja tuholaisia vastaan. Kuoren kitkerä maku karkoittaa hirvet ja jänikset. Rockin - pionille ei saa tehdä talvisuojausta. Rockin- pioni on voimakaskasvuisuutensa ja kestävyytensä ansiosta Suomeen parhaiten sopiva puupionilajike. ITOH- PIONIT: Itoh- pensaspioni (Paeonia itoh-Ryhmä, on puuvartisen ja ruohovartisen pionin risteymä.) Itohit eivät tarvitse talvisuojaa, sillä niiden puumaiset versot kuolevat talvella, ja keväällä maasta nousee aina uudet versot (aivan kuin kiinanpioneilla ja niiden hybrideillä.) Itohien lehdistö muistuttaa puuvartisia pioneja, mutta kasvit jäävät n. 80 cm korkeiksi. Kasvia ei tarvitse tukea, mutta joskus painava, suuri kukka saattaa murtaa varren tyven. Voimakaskasvuiset ja terveet itohit kukkivat kauan, kesäkuun puolivälistä jopa elokuuhun. KUOLANPIONIT: Pensasmainen. Lehdet melko suuret, kapealiuskaiset. Vanhassa kasvissa voi olla kymmenittäin yksinkertaisia, vaalean karmiininpunaisia, aluksi nuokkuvia, sitten ylöspäin avautuvia, kirpeälle ja makealle tuoksuvia kukkia. Kukinta kesäkuun loppupuolella. Kutsutaan myös nimillä maatiaispioni, lapinpioni ja siperianpioni. Kotimaa: Kuolan niemimaa. KARTANONPIONIT: Komea, helppohoitoinen ja moniin kasvupaikkoihin sopeutuva puutarhakasvi. Se kukkii raikuvan punaisin kukin kesäkuussa ja lopun vuotta se toimii rauhallisena taustana toisille kukille. Kartanopioni on lähes metrin korkuinen ja sen hyvin liuskoittuneet lehdykät ovat hiukan leveämpilehdykkäisiä kuin tillipionilla. Kartanopioni sopii hyvin kukkimaan tulppaanien ja narsissien kanssa TILLIPIONIT: On aikaisemmin kuulunut varsinaissuomalaisten puutarhojen peruslajikkeistoon, mutta se on viime vuosikymmeninä harvinaistunut ja paikoin hävinnyt kokonaan. Kuolanpionin ohella tillipioni on kuitenkin alhaisten lämpötilojen kestävimpiä pioneja. Sen sijaan sillä on suuria vaikeuksia kestää kosteaa ja lämmintä syksyä. Se on herkkä saamaan sieni-infektioita, eikä menesty, jos kasvupaikka vielä jäätyy maan ollessa märkää. Tässä on syy Lounais-Suomen vaikeuksiin. Keski- ja Pohjois-Suomessa kasvi viihtyy paremmin. Tillipioni kasvaa kevätkosteuden varassa, kukkii nopeasti ja lakastuu usein jo heinäkuussa. KIINANPIONIEN ISTUTUKSESTA JA HOIDOSTA Kiinanpionit (ent. jalopionit) ovat mitä helppohoitoisimpia kasveja. Sen sijaan istutus on tehtävä kunnolla. 1. Istutuspaikka mieluimmin rinteeseen tai tasaiselle maalle harjupenkkiin. Maan on oltava läpäisevää. Penkissä ei saa käyttää mitään reunuksia (puu, kivi, turve tms.) jotka estävät veden virtauksen sivuttain. Siis vettä ei saa kertyä pionin juurelle. Jääpolte on pionien suurin vaikeus Etelä- ja Lounais-Suomessa. 2. Pionit ovat mineraalimaan kasveja. Älkää käyttäkö turvetuotteita pionipenkkiin. Esim. Aurinkomulta, Musta Multa, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, niillä on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Hakekaa vaikka ämpärillä kunnon peltomultaa lähimmästä pellosta! Huonosti läpäisevän savi- tms. maan ”keventämiseen” on karkea hiekka parasta. 3. Istutuskuopan syvyydeksi riittää vajaa puoli metriä, kallio ei kuitenkaan saa olla aivan lähellä. Kuopan pohjalle laitetaan palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle. Juurakon niskasta, siitä mistä silmut lähtevät, pitää olla maan pintaan 3-5 senttiä. 4. Jos pioni tulee olemassa olevaan perennapenkkiin tai muuallekin puutarhaan, älä käytä kalkkia. Pioni on happamen (tai lähes neutraalin) maan kasvi (pH 6,0-6,5), pH:n tästä noustessa häiriintyy kasvin ravinteiden saanti. Tietysti ”pystymetsään” istutettaessa on varovainen kalkin käyttö ehkä tarpeen. 5. Älä istuta aivan pionien viereen syväjuurisia perennoja ja pidä pieni alue pionin ympärillä vapaana muista kasveista. Ja älä istuta aivan sen kotikoivun alle, kiinanpionit pitävät auringosta. Lisäksi puut vievät ravinteet ja kosteuden. 6. Pionit kasvavat luonnossa hyvinkin kuivilla ja ravinneköyhillä alueilla. Kukaan ei käy niitä siellä kalkitsemassa, lannoittamassa tai kastelemassa. Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi ja taimivaiheen jälkeen ei pionia tarvitse kastella. Suomen ilmasto on paljon kosteampi kuin pionin kotiseudulla. Jotkut oppaat kehottavat antamaan pionille sitä ja tätä syksyin ja keväin ja jopa keskikesällä. ”Hoidolla” saadaan aikaan ehkäpä rehevä kasvu, mutta syksyn kostean kauden ja talven pärjääminen saattaa vaikeutua ja alttius homesieni-infektioihin kasvaa. Vasta muutama vuosi istutuksesta kannattaa aloittaa lannoitukset. 7. Pionin varret leikataan vuosittain. Syysleikkauksen ja kevätleikkauksen kannattajat ovat jyrkkiä mielipiteissään. Pionille on leikkaamisen ajankohta samantekevä. Varret saattavat kerätä suojaavaa lunta juurakon päälle, mutta toisaalta ne pitävät maan kosteana syksyllä ja alkutalvesta, sekä kasvattavat sieni-infektioiden riskiä tulevalla kasvukaudella. 8. Kiinanpionin varastojuuret ovat usein lähes vaakasuoraan maan pinnassa. Perennapenkkien syksyiset ruopijat ja kääntäjät voivat vahingoittaa niitä. 9. Kiinanpionit menestyvät miltei kaikkialla Suomessa. Tornion- ja Kemijokivarsilla näkee komeita kiinanpioni-istutuksia. Huom. Yllä kuvattu koskee ennen kaikkea kiinanpioneja. Pionien suvun yli 30 lajilla on erilaisia vaatimuksia. Istutusohjeet ovat Pionien koti- sivuilta. Myynnissä olevat pionit on välittänyt suomalainen Pionien koti tukkuliike.