Seijan Perennatarha

 

Uutuutena laaja valikoima kiinanpioneja:

Amabilis

korkeus:90cm ruusunpunainen kerrottu, kukinta:heinäkuu

Barbara

korkeus:80cm ruusunpunainen kerrottu, kukinta:heinäkuu

Bunker Hill

korkeus: 100 cm tummanpunainen kerrottu, kukinta:heinäkuu

Coral Charm (Hybridi)

korkeus:80-100 cm korallinpunainen puolikerrottu, kukinta:kesä-heinäkuu

Dr.Alexander Fleming

korkeus: 100- 110cm hehkuvan lohenpunainen, kerrottu, kukinta:heinäkuu

Douchesse de Nemours

korkeus: 60- 90 cm, puhtaan valkoinen, kerrottu kukinta:heinäkuu

Festiva Maxima

korkeus: 60- 90 cm valkoinen, suuri, kerrottu kukinta:heinäkuu

Jalkavaimo nousee kylvystä

korkeus: n. 95 cm valkoinen, suuri kerrottu, kukinta: heinäkuu

Kanzas

korkeus: 80 cm ruusunpunainen, kerrottu kukinta: kesä- heinäkuu

Karl Rosenfield

korkeus: 80 cm ruusunpunainen, kerrottu, kukinta: kesä- heinäkuu

Madame Furtado

korkeus: 80- 90 cm purppuranpunainen, kukinta: kesä- heinäkuu

Mons Jules Elie

korkeus: 95 cm Ruusunpunainen, suuri, kerrottu, kukinta: heinäkuu

Moon of Nippon

korkeus:90 cm valkoinen, keskeltä keltainen, yksinkertainen, kukinta: heinäkuu

Mustan meren aallot

korkeus 80- 90 cm tummanpunainen, kerrottu, kukinta: heinäkuu

Nippon Beauty

korkeus 60- 90 cm tummanpunainen, yksinkertainen, kukinta: heinäkuu

Red Sarah Bernhard

korkeus:80 cm tummanruusunpunainen, kerrottu, kukinta: kesä- heinäkuu

Sarah Bernhard

korkeus:80 cm ruusunpunainen, kerrottu, kukinta: kesä- heinäkuu

Shirley Temple

korkeus: 90- 110 cm vaaleanpunainen, kerrottu, kukinta: heinäkuu

Kiinanpionit Paeonia lactiflora

Pionin historialliset juuret ulottuvat kauas. Pionien jalostus aloitettiin Kiinassa useita vuosisatoja sitten. Jalostustyön tuloksia voimme ihailla puutarhoissamme lukemattomien lajikkeiden kirjona. Pioni on tunnettu lääkekasvina Kiinassa jo noin 3000 vuotta ja kreikkalainen Homeroskin kertoo jo 850 eKr kuinka jumalten lääkäri Peon hoiti pioninjuurista valmistamallaan lääkkeellä Plutoa, jota Herkules oli haavoittanut. Ensimmäiset maininnat käytöstä koristekasvina löytyvät Kiinasta Sui-dynastian ajalta noin vuodelta 600. Suomeen pionit tulivat 1600-luvun lopulla aluksi lääkekasveina. Ensimmäinen suomenkielinen nimikin oli nasevasti Kaatuwaisen Taudin Juuri.

Paitsi lääke- ja koristekasvina, on pionia käytetty myös paperin- ja kankaiden värjäykseen, mausteeksi ja jopa puuron raaka-aineeksi. Pionilajeja on noin 30-40 ja lajikkeita ja erityyppisiä risteymiä tuhansia. Kiinanpionit ovat 60-100 cm korkeita ja ruohovartisia. Ne kukkivat kesä-heinäkuussa yksinkertaisin, puolikerrotuin tai kerrotuin kukin. Aluksi kukkivat yksinkertaiset lajikkeet ja viimeisinä kerrotut. Kukkien väri vaihtelee punaisen ja valkoisen eri sävyistä vaaleankeltaisiin ja ne tuoksuvat voimakkaasti. Tuoksut ovat lajikekohtaisia ja tuoksun on sanottu olevan makea, kielomainen, täyteläinen, jopa hevosen hien ja savusiian mieleen tuova. Yksi kukka saattaa olla jopa 25 cm leveä. Pionit viihtyvät samalla kasvupaikalla useita kymmeniä vuosia ja kukkivat kunnolla vasta 3-4 vuotta istutuksesta. Kasvutapa on pensasmainen ja suuret kukat tarvitsevat joskus tukea. Lehdet ovat kiiltävät kolmiliuskaiset, syysväri kuparinpunainen.

Kiinanpionien kukinta-aika alkaa eteläisessä Suomessa juhannuksen tienoilla ja jatkuu myöhäisten lajikkeiden osalta pitkälle heinäkuulle asti. Toki kasvupaikka tuo tähän oman ulottuvuutensa.

Pioni rakastaa lämpöä ja aurinkoa, joten älä lannista sen kukintaintoa istuttamalla varjoisaan paikkaan. Se on parhaimmillaan pihan parhaalla paikalla, useamman lajitoverinsa ympäröimänä. Korkean kasvuston ja suurten kukintojen vuoksi paikan on syytä olla myös tuulilta suojassa, tuentaakin on joskus käytettävä varsinkin kerrottukukkaisilla. Pionit vaativat tilaa ympärilleen. Liian tiheään istutetut kasvit voivat saada harmaahometta, mikä mädännyttää kukat jo nuppuvaiheessa.

Pionia voi puutarhassa käyttää monipuolisesti . Se sopii omiin selkeisiin ryhmiin tai kookkaampien pensaiden eteen. Myös yhdistely muiden perennojen kuten kurjenmiekkojen, kuunliljojen ja päivänliljojen kanssa on yleistä. Pionipenkkiin voi istuttaa syksyllä pikkusipulikukkia, jotka antavat pionipenkkiin väriä keväisin. Perinteisesti pionia on istutettu sisääntulokäytävän molemmilla puolilla pitkinä penkkeinä joko vain yhtä lajiketta tai vaikkapa kaikkia mahdollisia. Eri lajikkeilla saadaan kukinta-aikaa pidennettyä. Kiinanpionit ovat helppohoitoisia ja vähään tyytyviä. Ne eivät pidä siirtämisestä ja viihtyvät parhaiten saadessaan kasvaa samalla kasvupaikalla jopa vuosikymmeniä. Pioni on myös hyvä leikkokukka.

Pionin voi istuttaa myös ruukkuun ja talvehdittaa esimerkiksi kellarissa.

KIINANPIONIEN ISTUTUKSESTA JA HOIDOSTA

Kiinanpionit (ent. jalopionit) ovat mitä helppohoitoisimpia kasveja. Sen sijaan istutus on tehtävä kunnolla.

1. Istutuspaikka mieluimmin rinteeseen tai tasaiselle maalle harjupenkkiin. Maan on oltava läpäisevää. Penkissä ei saa käyttää mitään reunuksia (puu, kivi, turve tms.) jotka estävät veden virtauksen sivuttain. Siis vettä ei saa kertyä pionin juurelle. Jääpolte on pionien suurin vaikeus Etelä- ja Lounais-Suomessa.

2. Pionit ovat mineraalimaan kasveja. Älkää käyttäkö turvetuotteita pionipenkkiin. Esim. Aurinkomulta, Musta Multa, Puutarhamulta ym. ovat turvetuotteita, niillä on mullan kanssa yhteistä vain nimi. Hakekaa vaikka ämpärillä kunnon peltomultaa lähimmästä pellosta! Huonosti läpäisevän savi- tms. maan ”keventämiseen” on karkea hiekka parasta.

3. Istutuskuopan syvyydeksi riittää vajaa puoli metriä, kallio ei kuitenkaan saa olla aivan lähellä. Kuopan pohjalle laitetaan palanutta lantaa maahan sekoittaen (kanankakkaa ei lapiokaupalla!), sen päälle hiukan puhdasta maata ja pioni sen päälle. Juurakon niskasta, siitä mistä silmut lähtevät, pitää olla maan pintaan 3-5 senttiä.

4. Jos pioni tulee olemassa olevaan perennapenkkiin tai muuallekin puutarhaan, älä käytä kalkkia. Pioni on happamen (tai lähes neutraalin) maan kasvi (pH 6,0-6,5), pH:n tästä noustessa häiriintyy kasvin ravinteiden saanti. Tietysti ”pystymetsään” istutettaessa on varovainen kalkin käyttö ehkä tarpeen.

5. Älä istuta aivan pionien viereen syväjuurisia perennoja ja pidä pieni alue pionin ympärillä vapaana muista kasveista. Ja älä istuta aivan sen kotikoivun alle, kiinanpionit pitävät auringosta. Lisäksi puut vievät ravinteet ja kosteuden.

6. Pionit kasvavat luonnossa hyvinkin kuivilla ja ravinneköyhillä alueilla. Kukaan ei käy niitä siellä kalkitsemassa, lannoittamassa tai kastelemassa. Istutuskuopan lanta riittää pionille hyvin muutamaksi vuodeksi ja taimivaiheen jälkeen ei pionia tarvitse kastella. Suomen ilmasto on paljon kosteampi kuin pionin kotiseudulla. Jotkut oppaat kehottavat antamaan pionille sitä ja tätä syksyin ja keväin ja jopa keskikesällä. ”Hoidolla” saadaan aikaan ehkäpä rehevä kasvu, mutta syksyn kostean kauden ja talven pärjääminen saattaa vaikeutua ja alttius homesieni-infektioihin kasvaa. Vasta muutama vuosi istutuksesta kannattaa aloittaa lannoitukset.

7. Pionin varret leikataan vuosittain. Syysleikkauksen ja kevätleikkauksen kannattajat ovat jyrkkiä mielipiteissään. Pionille on leikkaamisen ajankohta samantekevä. Varret saattavat kerätä suojaavaa lunta juurakon päälle, mutta toisaalta ne pitävät maan kosteana syksyllä ja alkutalvesta, sekä kasvattavat sieni-infektioiden riskiä tulevalla kasvukaudella.

8. Kiinanpionin varastojuuret ovat usein lähes vaakasuoraan maan pinnassa. Perennapenkkien syksyiset ruopijat ja kääntäjät voivat vahingoittaa niitä.

9. Kiinanpionit menestyvät miltei kaikkialla Suomessa. Tornion- ja Kemijokivarsilla näkee komeita kiinanpioni-istutuksia.

Huom. Yllä kuvattu koskee ennen kaikkea kiinanpioneja. Pionien suvun yli 30 lajilla on erilaisia vaatimuksia.

Istutusohjeet ovat Pionien koti- sivuilta.

Myynnissä olevat pionit on välittänyt suomalainen Pionien koti tukkuliike.